Blogi

Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa…

Pienin lapsi laulaa auton takapenkillä, ”Mä haluun olla yksin, haluun olla hiljaa…” Hymyilen itsekseni hiljaa ja tuumailen, että niinpä tosiaan. Haluun, että nukkuu kerrankin vois, tai lukee vaikka kirjaa. Junamatkaa Turkuun en ole edes ajatellut, mutta voisihan sitäkin kokeilla. Yleensä oman rauhallisen hetken hintana on lasten tovi iPadilla tai jäätelö. Sitä vain aina jaksan ihmetellä, että yllättävän nopeasti menee kyllä Ryhmä Hau -jaksot – 20min per jakso, Itse ilkimys 3-leffa kestää sentään 1,25. Tosin jäätelö menee vielä nopeammin.

On kesä ja koko kesäkuun oli aivan mielettömän upea keli, oltiin paljon jätkien kanssa rannalla ja mitä milloinkin retkeiltiin. Isäntä on hoitanut meillä koronan ajan työt ja kesäloma paloi pitkiksi viikonlopuiksi koronan myötä, joten minä jatkan kesän ajan ohjelmatoimiston pyörittämistä kun isäntä tekee töitä. Nautin tästä kyllä suuresti, jätkät on aivan huipputyyppejä, mutta kyllä tämä käy ihan työstä, jos ei kolmestakin. Mietin tuossa juuri aamutuimaan jälleen huonosti nukutun yön jäljiltä, että kuolema kuittaa univelat, toivottavasti vain on pitkä laina-aika tiedossa.

Ruuhkavuosia…

Ruuhkavuosia, sanovat. Sitähän tämä totta tosiaan on sanan suurimmassa merkityksessä. Enää meillä on sentään 2 alle kouluikäistä. Rakastan meidän poikia, ovat ihan huikeita huipputyyppejä jokainen, mitä nyt vähän väliä keskenään harjoittelevat kommunikointitaitoja hieman rankemmin, kuten suurperheissä yleensä ilmeisesti tavataan harjoitella.  Se välillä vähän hiertää toki myös omaa pinnaa, mutta tarjoaa samaan aikaan huikean mahdollisuuden läsnäolon harjoitteluun. Ja sitä on kyllä harjoiteltukin koko kevään ja kesän ajan ahkerasti.

Yksittäin tai jopa kaksin jätkät ovat kuin eri ihmisiä. Keskustelevat ja tarinoivat huikeita juttuja, ovat rauhassa ja kuuntelevat, mutta siinä vaiheessa kun paikalla on koko lauma, on meno useimmiten korvia huumaavaa ja onhan se ymmärrettävää, jokaisen pitää lunastaa oma paikkansa ja saada huomiota. Useimmiten päivän oma ainoa rauhallinen hetki on aamuisin kun muut vielä nukkuvat. Talo on hiljainen, pesukone vain pyörittää pyykkiä. Jos aamulla vain jaksaa herätä ennen muuta perhettä, se voimauttaa suuresti, aamuissa on jotain ihmeellistä taikaa. Rakastan sitä kun jokainen murunen yksitellen tulee alakertaan unenpöpperössä, silloin voi jokaisen lämpimän ja unisen lapsen kaapata hetkeksi syliin ja nauttia pienestä kohtaamisen hetkestä.

Tykkään meidän suuresta perheestä isosti. Se ei silti poista sitä faktaa, että kaipaisin välillä myös hieman omaa aikaa, edes pienen tovin. Omaa aikaa ei tällä hetkellä juurikaan ole, paitsi tottakai öisin sen about 8-9h, kun jätkät nukkuu. Mutta kun itsekin pitäisi nukkua, että jaksaisi. Minulla ei aiemmin ole ollut itselläni minkäänlaista tarvetta omalle ajalle, mutta lieneekö ikä vai kuormitus, mutta nyt sitä kaipaisi. Omat akut tarvitsisi välillä myös hieman aikaa latautua. Välillä satuttaa jotkut huolimattomasti heitetyt kommentit, että itsehän olette suuren perheen halunneet, jokainen hoitaa omat lapsensa, tms. Kyllä, olemme valinneet suuren perheen, mutta sitä suuremmalla syyllä tarvitsisimme myös apua silloin tällöin.

Isovanhempien merkitys ruuhkavuosina on suuri

Isovanhempien osallistuminen lapsiperheen arkeen on suuri siunaus ja apu. Valitettavasti meillä välimatka molempiin isovanhempiin on melko pitkä ja olenkin usein kadehtinut hiljaisesti niitä kahden lapsen vanhempia, joiden elämässä isovanhemmat ovat arjessa viikottain aktiivisesti läsnä ja hoitavat lapsenlapsia. Se on molemminpuolinen suuri rikkaus, jonka soisi jokaiselle lapselle ja isovanhemmalle. Jos suhdetta lapsenlapsien kanssa ei muodosta heti pienestä pitäen, on se myöhemmin huomattavasti vaikeampaa.

Äidin oma pieni hetki ja kakkupala

Olen ihaillut erityisesti sitä kuinka oma isäni ja äitini touhuavat poikien kanssa. Ukki rakentelee, keskustelee, kuuntelee ja oikeasti kohtaa pojat ja pojat juttelevat ja tarinoivat ukille silmät loistaen, mumma puolestaan leikkii, lukee kirjoja ja tekee herkullisia lättyjä. Seinäjoella poikien vieraillessa liikennepuisto on suuri suosikki, samoin leikkipuistot. Nämä hetket ovat äärimmäisen tärkeitä pojille ja uskon, että myös isovanhemmille. Pojat jo odottavat koska pääsevät kesän aikana taas mummalle ja ukille kylään ja tänä kesänäkin on jo vierailtu Pohjanmaalla, toki vain kaksi kerrallaan niin homma sujuu parhaiten. Vaikka välimatka on pitkä, voivat isovanhemmat osallistua perheen arkeen vaikka vain silloin tällöin ja näin  vanhemmatkin saavat välillä hieman huokaista. Ennen kaikkea näin vanhempana on henkisesti äärettömän helpottavaa tietää, että edes silloin tällöin on mahdollisuus hengähtää pari päivää, jos isovanhemmat ovat tulossa kylään. Sen avulla jaksaa taas yllättävän hyvin arkea, kun tietää että silloin tällöin on apua tulossa.

Olemme miettineet arjen helpottamiseksi aupairia ja etsimme koko ajan hyviä luottohoitajia, että saisimme edes silloin tällöin illan vapaata yhteistä aikaa. Tietäisitkö sinä meille jonkun hyvän hoitajan, joka voisi välillä tulla katsomaan poikia arjen keskellä muutamaksi tunniksi tai haluatko ryhtyä meille varamummoksi? Energiaa näillä jätkillä riittää ja hyviä juttuja myös roppakaupalla. Laita rohkeasti viestiä jos kolahti. Nimim. tositarkoituksella ❤️

Jaa:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin