Näin kiinteistönvälittäjän/yrittäjän/vanhemman näkökulmasta syysloma on tuplatyöviikko. Normitöiden lisäksi viikkoon sisältyy nimittäin myös koko päivän ruokahuolto, ohjelmatoimistona aamusta iltaan oleminen, sekä ennen kaikkea välienselvittelypalvelu 24/7. Alkuviikko viihdyttiin Pohjanmaalla ja lapset sai nauttia isovanhempien seurasta. Ajelimme yötä myöden sunnuntaina töiden jälkeen mummolaan ja matka meni yllättävän mukavasti. Pojat nauttivat suuresti Ukin ja Mumman huomiosta ja päästiin myös isännän kanssa yhteiselle lounaalle ja kahville ihan kahdestaan. Niin luksusta. Arjessa pitää osata iloita niistä pienistä yhteisistä hetkistä kun voi yhdessä huokaista puolison kanssa, että huh, onpa ollut haipakka syksy, ja kysäistä pitkästä aikaa, että mitä sulle kuuluu?
Yhtenä aamuna pääsin ihmettelemään pienessä pakkassäässä syksyn kauneutta ja pysähtymään hetkeksi, kävin rauhallisella 1,5h lenkillä metsässä. Pienikin pysähtyminen on nykyään suurta ja sitä osaa arvostaa isosti. Olen todennut, että elämässä on tärkeää osata iloita pienistä asioista, koska niitä löytää jokapäiväisen matkan varrelta takuuvarmasti! Jätkienkin kanssa usein iltaisin nukkumaan mennessä mietitään mikä on ollut tänään mukavaa. Ruuhkavuosiarjessa roolit kääntyvät jollain tapaa päälaelleen, työ tuntuu lomalta ja loma käy työstä. Annas kun selitän. Töissä saa syödä lounaan ja juoda teen lämpimänä, on tilaa omille ajatuksille, eikä joku koko ajan kysy jotain. Saa jutella aikuisten kanssa kokonaisia lauseita kerrallaan, eikä tarvitse kuunnella ja selvitellä jätkien riitoja jatkuvasti. Se on kuulkaa lepoa meidän arkeen verrattuna.
Meillä kävi syysloman aluksi ihana ystäväpariskunta yökyläilemässä ja he olivat lievästi sanottuna hieman kauhuissaan meidän arjen vauhdista, metelistä ja jätkien tappelusta. Meille tämä on kuitenkin normisettiä ja voin ainakin sanoa todella tietäväni mitä on ruuhkavuodet ja se jokapäiväinen riittämättömyyden tunne tämän kaiken härdellin keskellä. Samaan aikaan kun pitäisi kyetä olemaan äiti, vaimo, nainen, yrittäjä, välittäjä, työnantaja, kokki, siivooja, parturi, leipuri, rakastaja, erotuomari, pitää huolta kunnostaan ja parisuhteestaan, olla kekseliäs töiden suhteen, muistaa tehdä LinkedIn-päivitykset ja rakentaa henkilöbrändiä, tarkistaa lasten läksyt, muistaa harrastukset ja ties mitä! Lohdulista on, että onneksi sitä ei tiedä muusta kuin omasta arjestaan ja pitää sitä täysin normaalina! ;D Sen tässä on oppinut, että lapset jos joku opettaa (lue: pakottaa) elämään läsnäolossa, koska otappa vain puhelin kouraan ja yritä tehdä jotain työjuttuja ihan vain ohimennen kotosalla, niin peli on menetetty ihan täysin. Ja hyvä niin, läsnäolo lapsille on mielestäni todella tärkeä juttu. Meillä ei ruokapöytään ole puhelin tervetullut ja jos se sinne eksyy, lapset siitä kyllä aika äkkiä kommentoi.
Joskus mietin sitäkin, että miksi ihmeessä lähteä syyslomalla tai millään muillakaan lomilla reissuun, kun kotona pääsisi vaan niin paljon helpommalla. Toisaalta taas sitten muistan itse lapsuudesta ne ihanat reissut mummolaan tai Helsinkiin serkkujen luo. Juuri nuo pienet jutut arjen keskellä ovat niitä asioita, joista on jäänyt ihania muistoja. Varmaan ovat olleet omatkin vanhemmat silloin väsyneitä, omissa ruuhkavuosissaan, vaikka siitä ei minulla olekaan mitään havaintoa. Ja toki pieni irrottautuminen arjesta on aina hyvä asia itsellekin. Käytännön kokemuksen kautta olen sitä mieltä, että loman jälkeen olisi suotavaa olla vähintään aina yksi päivä kotosalla, jolloin on aikaa pestä pyykkiä ja palautua lomasta. Usein tosin se yksi päivä ei riitä lomasta palautumiseen. Siispä huokaisen usein loman lopussa ja palaan kiitollisena töihin, töiden alettua nimittäin alkaa taas kevyempi ja ihana normiarki.
Tänään meidän piti mennä aamusta Hoploppiin. Osa jätkistä oli jo pukeissa pihalla odottamassa ja osa vasta puki. Olivat saaneet pihalla aikaiseksi leikkitappelun, jonka tuloksena yksi tuli itkien sisälle kun nenästä vuosi verta. Jäi Hoploppi tältä päivältä väliin ja komensin jätkät pukeisiin ja lähdettiin metsään rauhoittumaan. Oli kyllä ihanaa sielläkin ja pojat tykkäsivät hurjasti. Toivoivat, että voidaanko mennä metsään huomennakin. Tottahan toki voidaan. Metsä rauhoittaa niin pientä kuin isoa. Siellä me seikkailtiin ja välillä maattiin mättäillä ja kuunneltiin mitä metsällä on sanottavaa. Huikeaa! Suosittelen lämpimästi.
Kaikesta huolimatta en vaihtaisi arkea ja lapsia mistään hinnasta pois, ne ovat parasta elämässä ja olen jokaisesta pikkumiehestä hurjan kiitollinen. Silti kuormittavuuden suhteen kotiarki on aivan toista luokkaa kuin työn kuormittavuus. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että saa työskennellä päivittäin unelmatyön parissa. Hyvä niin! Huomenna ajattelin käydä pikaiseen töissä lomalla ja josko sen jälkeen Hoploppiin. Mitenkäs teillä meni syysloma?
