Syysloma yrittäjän ja suurperheen äidin silmin

Näin kiinteistönvälittäjän/yrittäjän/vanhemman näkökulmasta syysloma on tuplatyöviikko. Normitöiden lisäksi viikkoon sisältyy nimittäin myös koko päivän ruokahuolto, ohjelmatoimistona aamusta iltaan oleminen, sekä ennen kaikkea välienselvittelypalvelu 24/7. Alkuviikko viihdyttiin Pohjanmaalla ja lapset sai nauttia isovanhempien seurasta. Ajelimme yötä myöden sunnuntaina töiden jälkeen mummolaan ja matka meni yllättävän mukavasti. Pojat nauttivat suuresti Ukin ja Mumman huomiosta ja päästiin myös isännän kanssa yhteiselle lounaalle ja kahville ihan kahdestaan. Niin luksusta. Arjessa pitää osata iloita niistä pienistä yhteisistä hetkistä kun voi yhdessä huokaista puolison kanssa, että huh, onpa ollut haipakka syksy, ja kysäistä pitkästä aikaa, että mitä sulle kuuluu?

Yhtenä aamuna pääsin ihmettelemään pienessä pakkassäässä syksyn kauneutta ja pysähtymään hetkeksi, kävin rauhallisella 1,5h lenkillä metsässä. Pienikin pysähtyminen on nykyään suurta ja sitä osaa arvostaa isosti. Olen todennut, että elämässä on tärkeää osata iloita pienistä asioista, koska niitä löytää jokapäiväisen matkan varrelta takuuvarmasti! Jätkienkin kanssa usein iltaisin nukkumaan mennessä mietitään mikä on ollut tänään mukavaa.  Ruuhkavuosiarjessa roolit kääntyvät jollain tapaa päälaelleen, työ tuntuu lomalta ja loma käy työstä. Annas kun selitän. Töissä saa syödä lounaan ja juoda teen lämpimänä, on tilaa omille ajatuksille, eikä joku koko ajan kysy jotain. Saa jutella aikuisten kanssa kokonaisia lauseita kerrallaan, eikä tarvitse kuunnella ja selvitellä jätkien riitoja jatkuvasti. Se on kuulkaa lepoa meidän arkeen verrattuna.

 

Meillä kävi syysloman aluksi ihana ystäväpariskunta yökyläilemässä ja he olivat lievästi sanottuna hieman kauhuissaan meidän arjen vauhdista, metelistä ja jätkien tappelusta. Meille tämä on kuitenkin normisettiä ja voin ainakin sanoa todella tietäväni mitä on ruuhkavuodet ja se jokapäiväinen riittämättömyyden tunne tämän kaiken härdellin keskellä. Samaan aikaan kun pitäisi kyetä olemaan äiti, vaimo, nainen, yrittäjä, välittäjä, työnantaja, kokki, siivooja, parturi, leipuri, rakastaja, erotuomari, pitää huolta kunnostaan ja parisuhteestaan, olla kekseliäs töiden suhteen, muistaa tehdä LinkedIn-päivitykset ja rakentaa henkilöbrändiä, tarkistaa lasten läksyt, muistaa harrastukset ja ties mitä! Lohdulista on, että onneksi sitä ei tiedä muusta kuin omasta arjestaan ja pitää sitä täysin normaalina! ;D Sen tässä on oppinut, että lapset jos joku opettaa (lue: pakottaa) elämään läsnäolossa, koska otappa vain puhelin kouraan ja yritä tehdä jotain työjuttuja ihan vain ohimennen kotosalla, niin peli on menetetty ihan täysin. Ja hyvä niin, läsnäolo lapsille on mielestäni todella tärkeä juttu. Meillä ei ruokapöytään ole puhelin tervetullut ja jos se sinne eksyy, lapset siitä kyllä aika äkkiä kommentoi.

 

Joskus mietin sitäkin, että miksi ihmeessä lähteä syyslomalla tai millään muillakaan lomilla reissuun, kun kotona pääsisi vaan niin paljon helpommalla. Toisaalta taas sitten muistan itse lapsuudesta ne ihanat reissut mummolaan tai Helsinkiin serkkujen luo. Juuri nuo pienet jutut arjen keskellä ovat niitä asioita, joista on jäänyt ihania muistoja. Varmaan ovat olleet omatkin vanhemmat silloin väsyneitä, omissa ruuhkavuosissaan, vaikka siitä ei minulla olekaan mitään havaintoa. Ja toki pieni irrottautuminen arjesta on aina hyvä asia itsellekin. Käytännön kokemuksen kautta olen sitä mieltä, että loman jälkeen olisi suotavaa olla vähintään aina yksi päivä kotosalla, jolloin on aikaa pestä pyykkiä ja palautua lomasta. Usein tosin se yksi päivä ei riitä lomasta palautumiseen. Siispä huokaisen usein loman lopussa ja palaan kiitollisena töihin, töiden alettua nimittäin alkaa taas kevyempi ja ihana normiarki.

Tänään meidän piti mennä aamusta Hoploppiin. Osa jätkistä oli jo pukeissa pihalla odottamassa ja osa vasta puki. Olivat saaneet pihalla aikaiseksi leikkitappelun, jonka tuloksena yksi tuli itkien sisälle kun nenästä vuosi verta. Jäi Hoploppi tältä päivältä väliin ja komensin jätkät pukeisiin ja lähdettiin metsään rauhoittumaan. Oli kyllä ihanaa sielläkin ja pojat tykkäsivät hurjasti. Toivoivat, että voidaanko mennä metsään huomennakin. Tottahan toki voidaan. Metsä rauhoittaa niin pientä kuin isoa. Siellä me seikkailtiin ja välillä maattiin mättäillä ja kuunneltiin mitä metsällä on sanottavaa. Huikeaa! Suosittelen lämpimästi.

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi arkea ja lapsia mistään hinnasta pois, ne ovat parasta elämässä ja olen jokaisesta pikkumiehestä hurjan kiitollinen. Silti kuormittavuuden suhteen kotiarki on aivan toista luokkaa kuin työn kuormittavuus. Ehkä asiaan vaikuttaa myös se, että saa työskennellä päivittäin unelmatyön parissa. Hyvä niin! Huomenna ajattelin käydä pikaiseen töissä lomalla ja josko sen jälkeen Hoploppiin. Mitenkäs teillä meni syysloma?

Nordic Business Forum – Arjen Sankaritar 48

Nordic Business Forum 2019 oli jälleen huikea kattaus upeita puhujia, ideoita ja upeita kohtaamisia. Tämän vuoden teema oli Growth. On upeaa päästä tällaisiin tapahtumiin mukaan ravistelemaan omia aivoja ja oppimaan ja oivaltamaan jotain uutta.

Suurin ja sykähdyttävin puhuja mielestäni oli Carla Harris. Upea karisma, ilo ja energia, ja lisäksi vahva ja selkeä sanoma. Carla puhui johtajan ominaisuuksista. Oi kunpa voisin itse joskus olla edes osaksi yhtä karismaattinen ja selkeä esiintyjä.

Brené Brown oli koskettava ja oivalluttava. Meillä ihmisillä on tapana kehitellä kaikista tilanteista ja kohtaamisista aina oma tarinamme ja onkin aina hyvä kysyä itseltään, millaista tarinaa itselleni kerron tästä tilanteesta, miten minä tulkitsen asiat. Usein nimittäin se oma tarina voi olla täysin väärä tulkinta ja versio todellisuudesta. Elämä ei pyöri meidän napamme ympärillä.

Sain myös paljon ihanaa ja rohkaisevaa palautetta Arjen Sankarittaresta ja videoistamme, kiitos ihan hurjasti jokaiselle palautteen antajalle. ❤️Välillä sitä miettii, katsooko näitä kukaan, joten palaute on todella tärkeää.

Iloa päivääsi!

Ensimmäinen puhujakeikka – Arjen Sankaritar 47

Onko sinulla unelmia? Uskallatko tavoitella niitä ja ottaa rohkeasti askelia niitä kohti? Minä uskalsin ja olen hurjan ylpeä itsestäni.

Minun unelmani on ruveta tekemään unelmatyöni kiinteistönvälityksen lisäksi puhujakeikkoja. Päästä lavoille esiintymään ja tuoda iloa, rohkaisua ja energiaa ihmisten arkeen. Ystävien rohkaisemana otin ensimmäiset askeleet ja voitte arvata sen fiiliksen kun kävin syksyn alussa ensimmäistä kertaa puhumassa MySpeakerilla Kia Heroldin kanssa ja hän totesi, että joo, aivan huippua, sinä olet motivaatiopuhuja. Sydämessä läikähti ihanasti, minäkö? Wau!

Ensimmäinen keikka on nyt tehty, polku on vasta alussa, mutta olen hurjan innoissani. Paljon on vielä opittavaa, mutta minulla on palo sydämessäni ja tiedän, että oikeat ovet aukeavat oikeaan aikaan.

Kulje sinäkin rohkeasti kohti unelmiasi! Iloa päivääsi!

Vesivahinko toimistolla! – Arjen Sankaritar 46

Meille tuli Museokadulle kylään vesivahinko tarkemmin sanottuna kellariin. Sinne on mennyt about 3-5m3 vettä jostain puhjenneesta partteriverkoston putkesta. Elämä ei useinkaan mene suunnitelmien mukaisesti, mutta eletään hetkessä ja nautitaan. Tällä hetkellä odotellaan mitä tuleman pitää, tähän aiheeseen varmasti palataan vielä myöhemmin. 😉

Vietettiin tunnelmallinen ja mukava Tyky-päivä upeassa syksyisessä kelissä, upeissa merimaisemissa. Keskusteltiin ja tutustuttiin toisiimme, kirjoitettiin toisistamme hyviä puolia ja lopuksi myös itsestämme 10 hyvää puolta. On suuri rikkaus kun työporukka koostuu erilaisista ihmisistä ja on tärkeää osata hyödyntää kaikkien erilaisuus ja nähdä se rikkautena ja vahvuutena. Hyvä työilmapiiri on kyllä äärettömän tärkeä asia ja auttaa jaksamaan tällaisessa välillä hieman yksinäisessäkin työssä.

Iloa päivääsi!

Arjen Sankaritar 45

Olen pitkään jo haaveillut siitä, että pääsisin puhumaan positiivisuudesta, ilosta ja asenteesta, saisin kertoa oman tarinani ja sen myötä tulleet oivallukset ja tuoda sillä rohkaisua ja iloa muiden arkeen. Käväisin MySpeakerilla treenaamassa tarinani. Mä oon ihan liian nopea, yritän olla niin tehokas, että puhun 1/2 h puheen 17 minuuttiin jne.

Paljon on kuulkaa töitä vielä puhujaksi, nöyrällä mielellä olen matkassa. Olenhan minä toki lavalla ollut musiikin parissa, mutta että puhuen lavalle. Riitänkö minä, onko mulla oikeastaan mitään järkevää sanottavaa, ei ainakaan mitään uutta, mitä muut ei jo tietäisi, oonko mä liian pliisu…

En olisi arvannut tätä itsekritiikin ryöpyn määrää, mutta yritän ottaa tämän oppina. Tarina muodostuu aamun hiljaisina tunteina ja vanhojen asioiden läpikäyminen on nostanut paljon tunteita pintaan. Olen onnellinen, että olen elossa. Jännä huomata, että nyt mennään silti jollain tapaa epämukavuusalueelle, kun on puhe esiintymisestä. Haluan, mutta jännitän.

On me ihan oikeitakin töitä taas tehty, myyty asuntoja ja tehty kauppoja. On ihanaa, että edes jonkun tekemisen parissa saa kokea olevansa pro. 😉 Olen sydämeltäni aito kiinteistönvälittäjä, osaan työni hyvin! En jännitä asiakaskäynneillä, vaan nautin asiakkaiden tapaamisesta.

Arjen Sankaritar 44

Elämässä tärkeät asiat vaativat hoivaa ja huolenpitoa, ravitsemista ja aikaa. Homman alulle paneminen on vasta usein alku ja siitä usein alkaa se varsinainen työ. Tiesitkö muuten, että yrittäjä on oman erityisalansa lisäksi myös talkkari, siivoaja, kokki, tarjoilija ja kaikkea siltä väliltä. Pysyy ainakin asenne nöyränä kun välillä kuuraa vessaa ja vie roskia. ;D

Asunnon tarjouksen jättämisessä on pari tärkeää asiaa mitä pitää muistaa tarjousta jättäessä, myyntihinta, velaton hinta ja velkaosuus, ne ovat ihan oleellisia juttuja. Mikäli asunnon osto tai myynti on sinulle ajankohtainen, autan mielelläni. Onneksi suurin osa välittäjistä ottaa tarjoukset hyvän välitystavan mukaan kirjallisesti, se on ehdottomasti aina ostajan ja myyjän etu.

Meillä on työ porukka kasvanut syksyn myötä ja nyt juhlittiin Maijan uuden työpaikan tupareita, tarjolla oli herkkuja ja hyviä keskusteluja. Täytyy sanoa, että olen joka päivä äärettömän kiitollinen, että meillä on ihan huikea työporukka. Ensi viikolla esittelen teille meidän muut uudet upeat tyypit! Viikko päätyi kotityöpäivään ja isojen poikien koulupäivän jälkeen meille kotiin tupsahtikin omien poikien lisäksi yllättäen kolme kaveria, jotka halusivat päästä myös perjantain kunniaksi leipomaan suklaakeksejä ja kylläpä keksit maistui kaikille pikkumiehille. Ensi viikon perjantaille tilasivat omenaherkkua ja vaniljakastiketta. Tästähän voisi tulla vaikka ihan tapa, perjantain herkkuvälipala, minä nimittäin rakastan perinteitä.

Ehdolla vuoden välittäjäksi – Arjen Sankaritar 43

Olen ehdolla vuoden välittäjäksi ja yrityksemme vuoden markkinoijaksi! 🔥
Kävin loppuviikosta SKVL:n toimistolla antamassa haastattelut kisaa varten. Vaikka olemmekin tehneet aika paljon videoita niin pieni itsekriitikko on aina läsnä ja höpöttää välillä olkapäällä.

Välittäjän aikataulut saattavat olla joskus viikon alussa melko väljät, mutta ne täyttyvät useimmiten kyllä matkan varrella. Lisäksi aikatauluihin tulee usein muutoksia lyhyelläkin varoitusajalla ja päätöksiä täytyy tehdä nopeasti. Arviokäynti extempore onnistuu mikäli aikataulut antaa periksi ja ammattitaito riittää nopeisiin arvioihin ja riittäähän se. ☺️😉

On ihanaa kun pystyy menemään hetkessä ja asiat vain loksahtavat paikoilleen! 🤩

Iloa päivääsi!

Rohkeasti kohti uutta – ilolla!

Olen hurjan innoissani, tänään 1.10.2019 oli kaksi isoa merkittävää tapahtumaa. Arjen Sankaritar-kotisivut aukesivat tänään, ehkä hieman keskeneräisenä, mutta tässä nämä ovat. Lisäksi nousin ensimmäistä kertaa lavalle puhujana, ehkä hieman keskeneräisenä, mutta nousin silti ja puhuin! Rohkeutta on se, että menee eteenpäin, vaikka joskus pelottaakin.

Minulla oli tänään ilo ja kunnia nousta lavalle Wanhassa satamassa Meetings Events-tapahtumassa kertomaan oma tarinani ja sen myötä syntyneitä oivalluksiani. Jännä paikka, koska olin ensimmäistä kertaa puhujana lavalla, toki minulla on laaja kokemus esiintymisestä musiikin parissa, mutta puhujana lavalle nouseminen on aivan eri juttu. Nöyrin kiitos kuuluu MySpeakerille luottamuksesta ja rohkaisusta. Ilman heitä en olisi tehnyt tänään tätä ensimmäistä esiintymistäni puhujana.

Muistan kun jo 10 vuotta sitten Nordic Business-forumin jälkeen mietin, että olisi ihan huikea päästä puhumaan, jakamaan tätä paloa ja iloa, joka sisälläni kuplii, liekki sisälläni oli roihuava ja räiskyi kirkkaasti. En kuitenkaan oikein hahmottanut mitä puhuisin, mitä annettavaa minulla olisi ja miksi ylipäätään puhuisin. Why? Sama toistui myös 7 vuotta sitten, mutta lopulta turhauduin ja annoin asian olla, sisäinen palo ilman selkeää suuntaa on turhauttavaa. Asia jäi vuosiksi unholaan, kunnes tänä keväänä jostain syystä puhuminen tuli puheeksi viikon sisällä neljän eri ystävän kanssa. Kaikkien viesti minulle oli sama, ehdottomasti menet puhumaan.

No mistä minä sitten puhuisin? Kuluneen vuoden aikana olen tehnyt Arjen Sankaritar-vlogia ja siinä kantava teema ja ajatus on tuoda iloa ja energiaa ihmisten arkeen, siinä se! Tässä kymmenen vuoden aikana aihe on kypsynyt vähitellen, elämä on koulinut rouheasti, välillä rankemmin ja välillä hellemmin, oivalluksia on monia ja prosessi jatkuu edelleen. Ilo, asenne ja rohkaisu, siinä kantavat ajatukset, minä olen motivaatiopuhuja. Elämä jakaa pelikortit, meidän tehtävämme on valita, millainen peli niillä pelataan.

Elämä on helppoa, kun saa elää mukavuusalueella, mutta kasvu tapahtuu kuitenkin aina siellä epämukavuusalueen rajoilla. Se vaatii sitä, että uskaltaa laittaa itsensä likoon, vaikka jännittääkin. Mennä rohkeasti, tulla näkyväksi, vaikka helpompaa olisi keksiä tekosyitä ja jättää menemättä. Ja kuinka huikea olo onkaan sen jälkeen, kun on lähtenyt kohti unelmiaan, koonnut oman tarinan ja oivallukset esitykseksi ja saa sen vielä vedettyä ihmisten edessä läpi.

Mutta silti minua jännitti, riitänkö minä? Kannattaako näin itsestään selvistä asioista edes puhua? Lisäksi näin koko viime yön unta puhujakeikasta, kuinka koko puhe oli yhtä suurta kaaosta. Slidet katosi, Kia sanoi, että ne slidet nyt on vaan sinun oman muistin tueksi ja yritin selittää, että ei kun ne on osa minun tarinaani… Lopulta sain kuviksi mukaan lavalle vain vanhan valokuva-albumin lapsuudestani, en löytänyt timeria puhelimestani, musiikki pauhasi taustalla, eikä mulla ollut mikkiä, porukka ramppasi edes takaisin jne…

Mutta se mikä oli jännää unessa, minä menin lavalle kaikesta huolimatta, käskin laittaa musiikin pois, puhuin ilman mikkiä, naureskelin jopa, että onpa aikamoista hommaa. Häpeästä huolimatta vedin oman setin läpi ja ajattelin, että mitä sitten, jostainhan sitä on ihmisen lähdettävä liikkeelle puhujahommissa, että tälle tapahtumalle varmaan nauran joskus vielä myöhemmin. 😂🔥💎

Todellisuudessa tämän päivän puhe meni kuitenkin hyvin. Jännitti kyllä, mutta menin silti lavalle ja kerroin tarinani. Toiveenani on, että edes yksi kuulija olisi saanut iloa ja piristystä arkeensa puheeni kautta. Tätä minä haluan tehdä lisää, puhua ja tuoda iloa!

Ja nämä kotisivut, kuinka onnellinen olenkaan, että nämä ovat vihdoin tässä. Keskeneräisinä toki osittain, mutta silti ne ovat tässä. Sivujen kautta toivon sinun saavan iloa, energiaa ja rohkaisua arkeesi! Iloa päivääsi!

– Maria Kuivinen