Suklaamuffinit valkosuklaakuorrutteella

Rakastan suklaisia herkkuja ja suklaamuffinit valkosuklaakuorrutteella ovat kivunneet nyt ehdottomasti teehetkien suosikiksi. Näiden muffinien koostumus on mehevä ja täyteläinen, kipakan tumma, johon makoisa valkosuklaakuorrute tuo ihanan kontrastin. Lisäksi näissä muffineissa on sisällä aprikoosimarmeladia, joka tuo suussasulavan mehevyyden, kosteuden ja täyteläisyyden näihin herkkuihin. Voin lämpimästi suositella testaamaan näitä.

Ihastuin tänä keväänä Arnolds Donuts’in valkosuklaalla kuorrutettuihin suklaamuffineihin ja suru oli suuri kun Arnolds sulki koronan myötä liikkeensä. Sen jälkeen olen testannut ainakin viittä erilaista ohjetta, kunnes tämä täytti minun ja tiukan makuraadin standardit. Isännän mukaan nämä olivat kuulemma huomattavasti parempia kuin ”kaupan pulla”.

Ohje on alunperin yhdestä lempileivoskirjastani, the Hummingbird Bakery: ”Leivonnaisia herkkusuille”. Lisäyksenä ohjeeseen tuli vain vaniljasokeri taittamaan tummaa kaakaojauhetta ja aprikoosimarmeladi, sekä pelkistetty valkosuklaakuorrute. Testasin muutamaa erilaista kuorruttetta, mutta tässä tapauksessa pelkistetty valkosuklaakuorrute vaikutti parhaalta.

Suklaamuffinit

2 munaa
200g sokeria (2,4 dl)
130g vehnäjauhoja (2 dl)
50g tummaa kaakaojauhetta (1,25dl)
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1,6dl täysmaitoa
160g voita (sulatettuna)
100g suklaata pieninä paloina (laitoin valkosuklaata ja maitosuklaata, voit testata toki myös eri makuisia suklaita)

Aprikoosimarmeladia
200g valkosuklaata ja 25g maitosuklaata
Strösseleitä tms koristeita

Työohje:

Sisällä suklaapaloja ja aprikoosimarmeladia

1. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
2. Lisää vuorotellen keskenään sekoitetut kuivat aineet ja maito. Älä sekoita enää liikaa.
3. Lisää lopuksi sulatettu voi.
4. Lisää pilkotut suklaapalat ja sekoita taikina tasaiseksi.
5. Pursota taikina 12 vuokaan siten, että n.1/3 vuoasta jää tyhjäksi.
6. Paista 175C:ssa n.20-25 min.
7. Pursota vielä lämpimiin muffineihin aprikoosihilloa.
8. Anna muffinien jäähtyä.
9. Sulata valkosuklaa ja kasta jäähtyneet muffinit valkosuklaaseen tai levitä valkosuklaa tasaisesti muffinien pintaan.
10. Koristele muffinit halutessasi maitosuklaalla, strösseleillä tms.

Nämä muffinit ovat näppärästi juuri sopivan kokoisia suupaloja teehetkeen ja niitä voi lämmittää hetkisen mikrossa. Mielestäni suklainen herkku on aina parhaimmillaan hieman lämpimänä. Nämä voi halutessaan myös pakastaa ja sulattaa pakkasesta yksi kerrallaan ja saada aina tuoreen makuista herkkua omaan kahvi/teehetkeen, vaikka ei joka päivä leipoisikaan.

 

Pienet sormet hamusivat näitä herkkuja jo kuvausvaiheessa ja vaikka ovatkin melko tummia, maistuivat nämä myös perheen pikkumiehille. Tein myös yhden satsin pienempiä muffineita.

 

 

Elämä on valon ja varjon tanssia – suostutko sinä tanssiin?

Elämä on valon ja varjon tanssia, oletko sinä valmis kohtaamaan elämän koko kirjon? Myös ne pimeät ja synkeät varjot, jota elämä nyt monelle meistä tarjoilee? Oletko valmis kasvamaan, oletko valmis näkemään pimeydessä? Kuulin joskus, että pimeydessä pitää vaeltaa niin kauan, että oppii näkemään siellä, niin kauan, että hyväksyy sen hetkisen pimeyden ja on valmis pysähtymään ja näkemään kaiken sen pimeyden keskellä, sen läpi. 

Kaiken kaaoksen keskellä pienikin kauneus lohduttaa, tuo toivoa ja iloa hetkeen. Kauneus saa hymyilemään, se auttaa muistamaan, että elämässä on edelleen hyvää, toivoa, rakkautta ja uusia alkuja. Kauneus muistuttaa lempeästi siitä, että kaikki elämässä on väliaikaista. ⠀

Kauneimman kukan loisto kestää vain pienen hetken, niin on myös murheiden ja ahdistuksen varjojen häivähdys. Niitä voi pysähtyä katsomaan hetkeksi suoraan silmiin ja kysyä, mitä ne haluavat minulle opettaa, mistä ne haluavat minua muistuttaa, miksi ne haluavat minun pysähtyvän, mitä minun on aika oppia ja missä minun on aika kasvaa. Mikäli olen valmis pysähtymään, varjo menettää vähitellen valtansa ja rupean näkemään hiljalleen pimeässä. Minun tehtäväkseni jää päätös haluanko kasvaa, olenko valmis kohtaamaan varjoni. Usein pimeys on pelottavaa ja pimeinä hetkinä haluaisin vain vaistonvaraisesti juosta pakoon, mutta niin kauan kuin pakenen, varjo seuraa minua. Kun pysähdyn, se menettää valtansa.


Elämä on valon ja varjon tanssia, sadepäiviä ja auringonpaistetta, myrskyä ja tyyntä, iloa ja surua. Ilman harmaita aamuja emme ehkä osaisi nauttia sinistä taivaanrantaa vasten kimmeltävästä kirkkaasta auringonnoususta. Ilman myrskyisiä päiviä seesteinen ja kirkas auringonlasku jäisi meiltä usein huomaamatta. Ilman sadetta ja kyyneliä mitään uutta ei kasvaisi, koska kasvu lähtee aina jonkun vanhan kuolemisen ja särkymisen kautta liikkeelle. Kivun kautta kulkemalla voi oivaltaa jotain uutta ja arvokasta, sirpaleista koottu on eheä ja kaunis, lempeä, rakastava ja muiden halkeamia ja rikkinäisyyttä ymmärtävä. ⠀

Mihin sinua johdatetaan ja mitä sinulle opetetaan tämän pysähdyksen aikana? Pysähdy, kuuntele, etsi ja ihmettele.

Key Lime pie – keväinen raikas herkku

Ihastuin Key lime pie -limettipiirakkaan vieraillessamme Amerikassa ja Key Westissä 2009. Tämä on ihanan raikas ja keväinen herkku, joka hurmaa varmasti. Tämän ohjeen löysin jostain netistä vuonna miekka ja kirves, eli valitettavasti en muista alkuperäistä ohjetta. Tällä kertaa tein puolikkaan ohjeen ja irtopohjavuoka oli halkaisijaltaan vain 20cm, pieni, soma ja herkullinen piiras, joka meni vikkelään. Tämä normaali ohje soveltuu siis 24-26m halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan.

Key Lime Pie

Pohja:

200g kaurakeksiä/digestivekeksejä
100g voita

Täyte:

2 prk kondensoitua maitoa
8 keltuaista
2,2 dl limen puristettu mehu (n.6 kpl)
1 tl vaniljasokeria

Pinnalle:

2 dl Kermaa vaahdotettuna, limen paloja koristeeksi

Ohje:

1. Murskaa kaurakeksit ja sulata voi, sekoita keskenään.
2. Levitä pohja leivinpaperilla vuoratun irtokakkupohjan pohjalle.
3. Paista pohjaa 200C:ssa 5–7 min.
4. Lisää täyte ja paista 200C:ssa 15 min.
5. Anna kakun jäähtyä. Koristele jäähtynyt pohja

 

 

Tämä piirakka on helppo ja nopea tehdä ja sen maku on ihanan kirpeän makoisa. Itse tykkään kaurakeksipohjasta, mutta monissa ohjeissa näyttää olevan pohja digestivekekseistä. Makujuttuja. Ihanan makoista kevättä ja iloa päivääsi!

Raikas sitruunamarenkipiirakka

Tämä ihanan raikas sitruunamarenkipiirakka on meillä keväinen ja kesäinen herkku, jonka olemassaolon muistan aina pääsiäisen aikoihin. Lieneekö syynä piiraan ihana väri ja kirpeänmakoisa maku. Tämä herkku on myös kaiken lisäksi nopea ja helppo tehdä, vaikka eri tekovaiheita onkin kolme. Piiraan ohjeen olen joskus löytänyt netistä, tosin en muista miltä sivuilta. Nykyään se löytyy pienestä leivontakirjastani ohjeena numero 42. 🙂

Piiras on parasta tarjota heti tuoreeltaan, koska marenki vettyy helposti jääkaapissa. Jos haluat tehdä leivonnaisen osittain jo valmiiksi etukäteen, sekin onnistuu. Voit hyvin tehdä piiraan pohjan ja sitruunakiisselin siihen päälle jo valmiiksi vaikka edellisenä päivänä. Marenki kannattaa kuitenkin tehdä vasta juuri ennen tarjoilua. Piiras on mehevintä huoneenlämpöisenä.

Sitruunamarenkipiirakka

Pohja:

2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
100g voita
1 keltuainen
2 rkl vettä

Sitruunakiisseli:

2 dl vettä
2 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoa
4 keltuaista
1,5 sitruunan puristettu mehu
30 g voita

Marenki:

4 valkuaista
1 dl sokeria

Sitruunamarenkipiirakka ohje:

1. Sekoita pohjan aineet keskenään ja levitä pohja vuoan päälle.
2. Paista pohjaa 10 minuuttia 200C:ssa.
3. Valmista kiisseli, sekoita ainekset keskenään kattilassa, kiehauta kunnes kiisseli paksuuntuu, älä anna kuitenkaan kiisselin kiehua. Sekoittele hetken kunnes kiisseli jäähtyy hieman ja lisää heti pohjan päälle.
4. Valmista marenki päälle. Sekoita valkuaisia ja lisää joukkoon vähitellen sokerit. Sekoita kunnes marenki on kuohkeaa.
5. Levitä tai pursota marenki sitruunakiisselin päälle.
6. Paista 200C:ssa n. 5 min tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Makoisia ja raikkaita herkkuhetkiä ja iloa päivääsi!

 

Koronakaranteeni on jatkunut jo kuukauden

Koronakaranteeni on kestänyt nyt kuukauden, eli kotikoulua ja töitä sulassa sovussa oman rakkaan perheen kanssa on harjoiteltu jo tovi. Tärkein asia arjessa jaksamisen kannalta on tilanteen hyväksyminen. Korona-tilanteeseen pätee sama sääntö kuin muutenkin elämässä, jos taistelet olemassa olevaa tilannetta vastaan, jota et itse kuitenkaan voi muuttaa, on oma olo ahdistunut. Kun puolestaan hyväksyy tilanteen, tekee sen mitä tehtävissä on ja etsii siitä hyvät puolet, helpottuu arki ja oma olo huomattavan paljon.

Tärkein asia arjessa jaksamisen kannalta on tilanteen hyväksyminen.”

Selkeä työnjako helpottaa

Käytännön arjen sujumiseksi olemme jakaneet töiden ja kodinhoidon suhteen asiat siten, että isäntä tekee työt ja minä hoidan pääasiassa kotikoulun, ruokailun, lapset ja kodin. Viikonloppuja odotan kuin kuuta nousevaa, silloin ei sentään tarvitse kuin olla vain läsnä 24/7. On yllättävän helpottavaa kun läksyjen perään ei tarvitse katsoa pariin päivään. Arvatkaa kuinka paljon odotan kesälomaa?!

Välillä meinaa iskeä ahdistus, päivät ovat samanlaisia ja tuntuu, että omaa aikaa ja sitä kaivattua taukoa arjen keskellä ei ole tällä hetkellä ollenkaan. Arki on meillä hyvin täyteläistä ja eläväistä ilman koronaakin ja pienet hengähdyshetket arjen keskellä ovat äärettömän tärkeitä. Aamuisin, jos vain jaksan, nousen ennen muita, että saan edes muutaman minuutin istua vain rauhassa hiljaa. Iltaisin menen nukkumaan heti kun talo hiljenee. Pikkukakkonen on arjessa äidin odotettu lepohetki ennen iltapalaa ja iltapuuhia.

Ruutu- ja peliaikaa säännöstellään

Meidän perheen jo perinteiset peliperjantai ja leffalauantai antavat viikottain myös pienen hengähdyshetken jätkien ollessa pari kertaa viikossa sulassa sovussa, pelikoneen äärellä ja leffaa katsmassa. Jos lapset saisivat valita, he pelaisivat koko ajan, tottakai sulassa sovussa. Videopeleillä ja puhelimilla lapset toki saisi paikoilleen helposti, helppo ja nopea aivolobotomia, mutta niiden myötä tulee myös pidemmän päälle tappeluja, äksyilyä ja kunnon addiktio, elämä pyörii äkkiä vain pelihetkestä toiseen, joten sen helpotuksen hinta on lopulta kuitenkin liian suuri. Siispä meillä edelleen on aika tiukka ruutuaika ja itsekin yritän rajoittaa puhelinaikaani.

Läsnäolemisen taitoa harjoittelemassa

Uupumus ja ilo arjessa kulkevat käsi kädessä, rakkaus ja jätkien kähnäykset, nauru ja raivoisa riitely. Paljon mahtuu tunteiden kirjoa jokaiseen päivään. Harjoittelen hyväksyvää läsnäoloa, päivittäin, hetkittäin. Joka riidan aikana ja jokaisen maitolasin kaatuessa yritän vain hengittää ja hyväksyä läsnäolevan hetken. Harjoitella sitä, että osaisin elää vain hetkessä, hyväksyen, vastustamatta, rakastaen.

Lapsille meidän perheessä riittää onneksi seuraa ja leikkikavereita, vaikka toki meillä myös usein tapellaan. Koululaisten luokkakavereiden kanssa yhteydenpito on ollut tauolla ja välillä tunnen huonoa omaatuntoa siitä, mutta toisaalta, onneksi on omasta takaa seuraa. Kyllä ne varmasti ehtivät vielä muidenkin kavereiden kanssa leikkiä. Ja hyvin tämä korona-aika kyllä hioo lasten keskinäisiä välejä ja neuvottelutaitoja, sekä äidin hermoja, kuten jo mainitsinkin.

”Ukki on lukenut pikkupojille Skypen välityksellä satuja.”

Pojat ovat myös olleet yhteydessä isovanhempien kanssa, kun ukki ja mumma ovat soittaneet ja kyselleet kuulumisia ja tiedustelleet miten kouluhommat sujuvat. Nämä yhteydenotot ovat äärimmäisen tärkeitä ja arvokkaita pikkumiehille. Pikkujätkät ovat myös soittaneet mummalle ja ukille ja ukki on lukenut pikkupojille Skypen välityksellä satuja. Aika ihanaa, kun teknologia mahdollistaa tällaisen yhteydenpidon. Halutessaan myös Koronan aikana isovanhemmat voivat olla läsnä ja lähellä vaikka ovat maantieteellisesti etäällä.

Kaipausta ja ikävää

Ystävien merkitys tässä karanteenin keskellä on äärimmäisen tärkeä arjessa jaksamisen kannalta. Siskon kanssa soitellaan toisillemme tsemppipuheluita päivittäin, joskus useammankin kerran päivässä. Nauretaan meidän kakofonisille puheluille, joissa vuorotellen puhutaan (tai joskus huudetaan) omille lapsille ja yritetään saada joku oma ajatus tai lause loppuun. Yleensä puhelut loppuu sanoihin, no niin, nyt on pakko mennä selvittämään tuo riita tai saada tilanne rauhoittumaan, mutta mä soitan pian takaisin… Ja sitten soitellaan uudemman kerran kun ehditään ja muistetaan. Kavereiden kanssa oma yhteydenpito on hoitunut jo pitkään puhelimella, siis myös ennen tätä eristystä. Näin ruuhkavuosien arjessa aika on muutenkin niin kortilla, että ystäviä ehtii näkemään vain valitettavan harvoin, nyt ne vähätkin tapaamiset ovat vaihtuneet etälenkkeihin. Tänä korona-aikana olen kuitenkin huomannut, että kaipaan suuresti ystävien kanssa tapaamisia.

Kaikki on kuitenkin hyvin

Härdellin ja epätoivon keskellä kysyn usein, onko minulla kaikki nyt hyvin, vastaan itselleni joka kerran kyllä ja hengitän syvään. Ja kyllä minä joskus raivostunkin, huudan niin, että koko naapurustossa raikuu, koska aina ei vain jaksa, vaikka tahto onkin hyvä. ⠀

”On tärkeää oppia sanoittaman asioita ja puhua jo pienestä pitäen omista tunteistaan, avoimesti ja luottaen siihen, että kyllä rakkaus kestää raivoamisenkin.”

Hiomme kaikki toisiamme, raivoamme ja rakastamme koko sydämen kyllyydestä, pyydämme anteeksi ja keskustelemme, halaamme ja jatkamme jälleen elämän, rakastamisen ja puhumisen opettelemista. On tärkeää oppia sanoittaman asioita ja puhua jo pienestä pitäen omista tunteistaan, avoimesti ja luottaen siihen, että kyllä rakkaus kestää raivoamisenkin. Riidat sovitaan ja unohdetaan, niitä ei kanneta painolastina mukana huomiseen. Sovussa käymme joka ilta nukkumaan. Kiitollisina. ⠀

Pitkiä pyörälenkkejä, hiljaisia aamuhetkiä, viikonloppuna aamun piirretyt lapsilauma sylissä viltin alla, grilliherkkuja pihagrillistä, pihasaunan lempeät löylyt, kesämökistä haaveilua, leffoja lasten kanssa, herkkuja roppakaupalla ja joskus myös hiljentymistä, mitä ikinä se nyt tässä meidän kombinaatiossa edes tarkoittaa. Tällaista arki meillä nyt on. Ja se on hyvää juuri näin. ❤️

Makoisaa torstaita – Valkosuklaajuustokakku

Tänään valmistuu suussasulva valkosuklaajuustokakku. Leipominen on ollut minulle aina rakas harrastus. Korona-aikana on tullut leivottua vähemmän, mutta eilen aamulla nousin ylös jo viiden jälkeen, jätin aamulenkin väliin ja rupesin leipomaan. Miten ihanan hiljaista ja rentouttavaa, todella virkistävää. Ja taivaallisen hyviä herkkuja päiväkahvin (tai teen) kanssa!

Rakastan hyviä leivonnaisia ja tämä suussasulavan makoisa valkosuklaajuustokakku on ehdottomasti yksi suosikeistani. Pohja on ihanan vaniljainen, täyte pehmeän makoisa ja kinuski ja suolacashewpähkinät päällä viimeistelevät tämän herkkusuun unelman. Kaiken lisäksi tämä juustokakku on helppo tehdä. Pohjan ja täyteen aineet sekoitetaan vain keskenään ja vaikein ja tylsin osio lienee leivinpaperin laitto irtopohjavuokaan. Lämpimästi suosittelen testaamaan, takuuvarma herkku pääsiäispöytään ja kevään juhliin!

Valkosuklaajuustokakku

Pohja:

150g voita
1,5 dl sokeria
3,75 dl vehnäjauhoa
1,5 tl leivinjauhetta
1,5 tl vaniljasokeria

Juustokakku:

600 g tuorejuusto
225 g tomusokeria
3 tl vaniljasokeria
3 munaa
3 rkl limen mehua
2 rkl perunajauhoa
200g valkosuklaata

Päällinen:

2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria
n. 100g Suolacashewpähkinöitä (tai maun mukaan)

Ohje:

1. Sekoita pohjan aineet keskenään tasaiseksi massaksi.
2. Vuoraa irtokakkupohjavuoka leivinpaperilla ja levitä pohjataikina irtokakkuvuoan pohjalle ja sivuille.
3. Sekoita muut täytteen aineet keskenään, paitsi valkosuklaa. Lisää lopuksi sulatettu valkosuklaa seokseen ja lisää seos pohjan päälle.
4. Paista 170C noin 1h. Katso, että juustokakun pinta ei tummu. Mikäli pinta meinaa tummua, voit pienentää uunin lämpötilaa ja pidentää paistoaikaa.
5. Anna juustokakun jäähtyä vaikka yön yli jääkaapissa. Voit nauttia juustokakun jo tällaisenaan, mikäli et halua tehdä päälle kinuskia.
6. Keitä kermaa ja fariinisokeria n.10 minuuttia, tai kunnes kinuski on valmis. Hyvä testi on tiputtaa kylmään vesilasiin tippa kinuskia, jos se jää kiinteäksi pohjalle, eikä leviä, on kinuski valmista. Lisää jäähtyneen juustokakun pohjan päälle hieman jäähtynyt kinuski ja suolacashewpähkinät.

Näin pääsiäisen aikana voit koristella kakun hyvin vaikka Kinder-munilla tai muilla pääsiäisherkuilla.

Herkullista torstaita ja iloa päivääsi!

Mene hyvä ihminen metsään

Metsä on ihana paikka rauhoittua. Olen viihtynyt metsässä jo pienestä pitäen. Syksyisin menimme aina marjaan mumman ja paapan kanssa. Muistan yhden reissun kun mentiin vadelmaan ja keräsin kaikista nopeiten kuppini täyteen isoja puhtaita vadelmia ja sitten se kaatui. Itkuhan siinä pääsi, mutta mumma kaatoi marjasangostaan minulle marjoja ja niin retki jatkui iloisin mielin. Muistan myös, että eväät metsässä olivat aina suurta herkkua. Johtuneeko siitä, että myös itse otan metsäretkelle nykyisin usein eväät mukaan, vaikka menisimmekin seikkailemaan vain ihan lähimetsään.

 

Lapsuuden kotitalomme tien päästä alkoi metsä ja menin sinne usein pohtimaan juttuja, haaveilemaan ja rauhoittumaan. Serkkuflikan kanssa rakenneltiin yhtenä keväänä upea maja metsään ja kerran jopa pelastettiin parin laitapuolen kulkijan henki, kun talutettiin heidät pois junanraiteilta toikkaroimasta. Sittemmin nuoruudessa viihdyin myös partiossa ja luonto on ollut aina lähellä sydäntäni.

 

Nykyisin rakastan käydä lasten kanssa metsässä. Seikkailemme, kävelemme pieniä polkuja pitkin, löydämme uusia merirosvolaivoja ja leikimme niissä, etsimme upeita piknikpaikkoja ja nautimme ihanista eväistä. Ihmettelemme käpyjä ja kaikkea pientä ja ihmeellistä, jota metsästä löytyy. Metsä on kuin ääretön aarrearkku pienelle seikkailijalle. Keräilemme myös erilaisia keppejä, halailemme puita ja kuuntelemme metsän lintujen ääniä.

 

Metsän rauhoittavasta vaikutuksesta on  olemassa myös monia tutkimuksia, mutta kyllä ne vaikutukset tuntee ihan itsekin ilman tutkimuksia. 🙂 Lämpimästi suosittelen menemään metsään, siellä sielu tavoittaa jälleen ruumiin ja metsäretken jälkeen on jälleen hieman helpompi hengittää.

 

Mitä tänään syötäisiin?

Yksi tärkeimmistä asioista sujuvan arjen kannalta on ennakointi ja suunnittelu. Ruokahuolto vie melko paljon energiaa ja aikaa (ainakin suurperheessä) ja siksi olenkin ruvennut taas pitkästä aikaa tekemään viikoittaisia ruokasuunnitelmia. Suunnitelmallisuus tekee arjesta hurjan paljon helpompaa. Mieli on huomattavasti levollisempi, kun ei tarvi jokaisen ruuan kohdalla ihmetellä, että mitäköhän sitä tällä kertaa tälle porukalle taikoisi ruuaksi ja mieluiten vielä kymmenessä minuutissa? Usein esivalmistelen päivän ruuan heti aamulla. Aamupalan yhteydessä voi vaikka jo kuoria perunat jos päivän ruokalistassa on perunamuusia.

En seuraa näitä suunnitelmia mitenkään orjallisesti, vaan jos aikataulut antavat periksi ja keli näyttää upealta, laitan hyvällä mielellä pihagrilliin tulet ja grillaamme, koska hyvistä suunnitelmista voi hyvällä omallatunnolla välillä myös poiketa arjen siitä kärsimättä.

Alunperin idean ruokasuunnitelmien tekemiseen sain ihanan järjestelmälliseltä siskoltani, Elinalta. Hän on jalostanut homman jopa niin, että hänellä on eriteltynä liha-, kala- ja kanaruoat. Elina on tehnyt kaikista ruuista hienot erilliset ohjelaput, jotka ovat eriväriset tottakai sen mukaan onko kyseessä liha-, kala- vai kanaruoka. Lapuista kävi myös ilmi, mitä ruoka-aineita pitää kyseiseen ruokaan löytyä kaapista. Huikeaa sisko!!!

Ideana on tehdä jokaista ruokaa sen verran enemmän, että siitä syödään rippeet aina seuraavana päivänä. Näin ei tarvitse tehdä kuin yksi uusi ruoka päivässä ja toisesta ruuasta selviää lämmittämällä eilisen rippeet. Jo tämä helpottaa suuresti ruokahuollossa. Lounaan ja päivällisen lisäksi tietysti pitää miettiä myös aina aamupala ja iltapala, mutta niiden suhteen meillä mennään aika samalla kaavalla. Aamulla meillä juodaan usein marjapirtelöä, syödään munia ja leipää, joskus viherpirtelöä, puuroa tai pannukakkua ja illalla jokseenkin sama setti.

Tässä alla muutama helppo ruokaidea ja onneksi netti on pullollaan hyviä ruokareseptejä ja -ideoita. Itse ainakin kaipaan selkeästi enemmän kasvisruokaideoita, jotka maistuisivat myös lapsille.

Kanaruuat:

  • Miedon tulinen kookoskanakeitto
  • Pähkinä-ananaskanaa ja riisiä
  • Kanafileitä ja vihannesmuhennos
  • Aurajuustokermakana ja riisiä
  • Igorin kanaa ja riisiä
  • Pulled chicken hampurilaiset
  • Kanaa ja nuudelia

Liharuuat:

  • Lihamararoonilaatikko
  • Jauhelihakeitto
  • Lihapullat ja perunamuusi
  • Jauhelihapihvit ja perunamuusi
  • Kinkkukiusaus
  • Uunimakkara ja perunamuusi
  • Jauhelihakastike ja perunamuusi
  • Lasagnette (pikainen ja maistuva lasagne tortillakuorien kera)
  • Tortillat
  • Nachoplate
  • Kasler ja perunat
  • Stroganoff ja perunat
  • Sisäfile kera pekonin ja valkosipulin ja uunijuuresten
  • Pulled pork salaatin tai hampurilaisen kera

Kalaruuat:

  • Kalakeitto
  • Kalapuikot ja perunamuusi
  • Lime-hunaja-pecanpähkinälohi ja perunamuusi
  • Nacho-lohi ja salaatti
  • Lohimedaljongit ja perunamuusi
  • Tonnikalasalaatti

Kasvisruuat:

  • Bataattikeitto
  • Tomaattikeitto
    Ja siinä ovatkin meidän perheen ainoat kasvisruoat. 😉 Näitä pitää ihan selkeästi keksiä lisää!!

Ihanaa alkanutta viikkoa juuri sinulle, tsemppiä perheen ruokahuoltoon ja iloa päivääsi!