Kinder-juustokakku

Rakastan paistettuja, täyteläisiä ja suussa sulavia amerikkalaistyylisiä juustokakkuja ja olen testannut myös monia erilaisia kinder-juustokakkuja, paistettavia ja hyydytettäviä. Tämän makoisan ja täyteläisen juustokakun idea tuli yhdestä suosikkileivonnaisestani, eli överikakusta. Tässä kakussa yhdistyy maitosuklainen browniepohja ja päälle tulee kestosuosikkini valkosuklaajuustokakku koristeineen. Tästä kakusta tuli kerralla heti meidän perheen suosikkikakku, liekö syynä itse leivonnainen vai tuo muhkea karkkikeko kakun päällä.

Pohja on täyteläinen vaalea maitosuklainen browniepohja, jossa on ihania suklaisia yllätyksiä, päällä on makoisa valkosuklaajuustokakku ja koristeeksi tähän kakkuun on vielä pursotettu suklaata ja sen päällä iso kasa erilaisia Kinder-koristeita. Eli kyllä, suklaista ja makoisaa ja niin herkullista! Ja kaiken lisäksi vielä gluteenitonta!

Browniepohja:
200g voita
200g maitosuklaata
2 dl sokeria
2 munaa
200g gluteenittomia jauhoja
2 tl vaniljasokeria
150g valkosuklaata paloina
150g maitosuklaata paloina

Juustokakku:
600g tuorejuustoa
225g tomusokeria
3 munaa
1 limen puristettu mehu
2 rkl perunajauhoa
200g valkosuklaata
2 tl vaniljasokeria

Päälle:
100g maitosuklaata ja 40g voita (yhteen kakkuun puolet riittää)
Erilaisia Kinder-munia, patukoita tai ihanan keväisiä karamelleja

Ohje browniepohja:
1. Sulata kattilassa voi, suklaa ja sokeri. Anna jäähtyä hieman.
2. Lisää munat ja sekoita.
3. Lisää jauho ja vaniljasokeri ja sekoita taikina tasaiseksi.
4. Lisää suklaanpalat ja sekoita.
5. Vuoraa irtopohjakakkuvuoka leivinpaperilla ja lisää pohjalle brownie. (itse muotoilin vain kokonaisen leivinpaperin irtokakkupohjaan, joten kakku ei liannut uunia ja se oli helppo irrottaa kun se on jäähtynyt.)

Ohje juustokakku:
1. Sekoita tuorejuusto, tomusokeri, munat, limen puristettu mehu, perunajauho ja vaniljasokeri tasaiseksi.
2. Lisää sulatettu ja hieman jäähtynyt valkosuklaa. Sekoita tasaiseksi.
3. Lisää juustokakku browniepohjan päälle.
4. Paista 170C n.50min-1h. Juustokakku ei saa ruskistua päältä.
5. Anna juustokakun jäähtyä. Sulata kuorrutteen suklaa ja voi ja sekoita tasaiseksi, pursota kakkujen/kakun päälle ja lisää koristeet.
6. Nauti kakku huoneenlämpöisenä hyvien ystävien ja perheen kera.

Tästä tulee joko halkaisijaltaan iso (28cm) juustokakku, tai itse tein tällä kertaa kaksi pienempää n. 18-20cm halkaisijaltaan olevaa juustokakkua. Näin samalla vaivalla saa kaksi kakkua ja toisen voi antaa vaikka lahjaksi ystäville, tai pakastaa myöhempää herkuttelua varten. Jos haluat tehdä vain yhden kakun, esim 24-26cm halkaisijaltaan, suosittelen että teet browniepohjan puolikkaana ja juustokakun 2/3 ohjeen mukaisesti, eli 400g tuorejuustoa, 150g tomusokeria, 2 munaa jne..

Makoisaa pääsiäistä ja iloa päivääsi!

Alla kuvat vuoratusta irtopohjavuoasta, browniepohja alla, juustokakku päällä, paistettu ja valmis kakkupohja. Kakku kohoaa hieman paistettaessa, joten nousuvaraa on hyvä olla.

Browniepohja alla

 

 

 

 

 

 

 

 

Toinen kakku meillä koristeltiin monivärisin pääsiäiskarkein. Tyyli vapaa ja kaikki pehmeät ja suklaiset karkit käy koristeeksi. Iloista pääsiäistä!

Uupumuksesta toipuminen

Uupumisesta toipuminen on pitkä prosessi ja jokaisella toipumisen polku on varmasti hyvin erilainen, juuri omanlainen.

Olin tottunut olemaan elämässäni tehokas ja hyvin ratkaisukeskeinen, joten ajatus uupumuksen ja masennuksenkin suhteen oli, että nyt vaan vähän lepoa ja kyllä tämä tästä selätetään nopeasti. Kuinka väärässä olinkaan matkani alussa.

Ymmärsin uupumuksen myötä, että paluuta vanhaan tapaan elää ei enää ollut. Olin tottunut tekemään aina paljon asioita, 110 lasissa ja lopulta uupumuksen hieman hellittäessä kun omat voimat palautui ja yritin tehdä asioita kuten “silloin ennen”, siitä seurasi vaan ihan järkyttävän iso pudotus takaisin uupumuksen pehmeään ja tummaan syliin.

Ymmärsin, että minun on muutettava omia toimintatapojani pysyvästi ja etsittävä uusi kestävämpi tapa toimia ja elää.

Omat arvot ja aikataulut joutuivat tarkastelun alle ja pohdin mikä minulle elämässä on tärkeää. Ymmärsin, että arjen keskellä pitäisi pitää huolta myös itsestään.

Uupuminen ja masennus ovat tosi isoja asioita ja niiden syntyminen vie usein vuosia. Kun elää pitkään velaksi, on ymmärrettävä, että se velka tulee jossain vaiheessa myös ihan varmasti maksuun, viimeistä penniä tai senttiä myöten.

Haluan rohkaista sinua, jos olet uupunut tai palautumassa: älä aseta itsellesi tiukkoja aikatauluja ja paineita, milloin sinun pitäisi olla palautunut, kunnossa, työkykyinen, normaali tai mitä tahansa. Anna itsellesi aikaa. Jos on pitkään juossut, voi myös viedä pitkän aikaa, ennen kuin sielu tavoittaa ruumiin.

Iloa päivääsi!

Ilon pisaroita

Ilon pisaroita. Ajatus pienistä ilon pisaroista on ollut pitkään minua kantava ajatus kaikkien vaikeimpien aikojen keskellä. Elämässä ei joka päivä tapahdu suuria ja ihmeellisiä asioita, mutta joka ikinen päivä löytyy pieniä ilonpisaroita, jos me vain annamme itsellemme aikaa huomata ne.

Ilon pisarat liittyy vahvasti läsnäoloon ja kiitollisuuteen. Kiitollisuus on taitoa pysähtyä onnellisten hetkien äärelle ja tiedostaa ne. Yksi minua auttava ajatus vaikeiden aikojen keskellä oli tieto, että kiitollisuus on myös vahva vastalääke masennukselle.

Uupuneena ollessani iloisten asioiden löytäminen arjesta oli välillä todella haasteellista. Silloin kun mieli on musta, on tosi vaikeaa löytää mitään positiivista päivistä. Samaan aikaan uupuneena koin myös, että mun oli pakko etsiä ilon pisaroita ja kiitollisuuden aiheita, koska muuten hautaudun sen kaiken mustan syövereihin, jota elämässä oli uupumuksen aikaan niin paljon läsnä.

Rupesin tietoisesti keräämään ilon pisaroita ja etsin niitä päivittäin kolme ja kirjoitin ne iltaisin myös päiväkirjaani, eli rupesin pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa. Kiitollisuus on ihmeellinen asia, kun löytää kyvyn olla kiitollinen niistä kaikista pienimmistäkin asioista, se tuo elämään ihan eri lailla merkityksen ja ilon.

Mikäli et vielä pidä kiitollisuuspäiväkirjaa, suosittelen, että rupeat pitämään. Se muutos, mikä elämässä voi tämän kautta tapahtua, on ihan huikea. Minä uskon, että ilon pisarat ja kiitollisuus oli yksi merkittävimmistä asioista minun toipumisessani uupumuksesta ja masennuksesta.

Iloa päivääsi!

 

Arjen Sankaritar 2021 Läsnäolo

Mitä on läsnäolo? Tietoinen, hyväksyvä, lempeä läsnäolo? Läsnäolosta puhutaan nykyään paljon ja jotenkin se on jopa ihan trendisana, mutta mitä se ihan oikeasti tarkoittaa?

On ollut mahtavaa ja vapauttavaa, joskin myös kipeää huomata ja oivaltaa, että mennyt elämä voi olla meille upea oppikoulu tai vankila, se on ihan meidän oma valinta, miten haluamme nähdä asiat. Elämää voi kuitenkin elää vain tässä ja nyt, läsnäolossa, ei eilen eikä huomenna, kuten meidän mieli usein haluaisi. Ja läsnäolossa eläessä ihmeellisiä asioita alkaa tapahtumaan.

Mitä se läsnäolo sitten on? Mieli on veikeä väline ja se tuppaa juoksemaan tulevaisuuteen ja luomaan aina kaikki mahdolliset kauhuskenaariot tulevaisuudesta. Opin aikoinaan Tommy Hellsteniltä herättelevän kysymyksen, ”onko tässä ja nyt kaikki hyvin?”. Vaikeimpina hetkinä olenkin kysynyt itseltäni, onko tässä ja nyt kaikki hyvin, vastaus on ollut aina kyllä.

Yksi helpoin ja yksinkertaisin ohje läsnäoloon on ollut, että tunne jalkapohjasi, ole kehossasi läsnä. Läsnäolosta on helppo puhua ja saarnata ja se on ehdottomasti yksi elämän tärkeimmistä asioista, mutta samaan aikaan myös yksi vaikeimmista asioista. Usein läsnäoloon herääminen käy suuren murroksen ja kivun kautta, kun ei ole enää muuta vaihtoehtoa, harva meistä malttaa pysähtyä ajoissa.

Iloa päivääsi!

Ps. Suosittelen lämpimästi lukemaan Eckhart Tollen kirjat Läsnäolon voima ja Uusi maa.

 

Arjen Sankaritar 2021 Päästä irti, uskalla elää!

Elämää ei voi hallita, se pitää elää. Me emme voi koskaan valita millaiset kortit elämä meille heittää pelattavaksi, mutta me voimme aina valita millaisen pelin me pelaamme. Meillä on joka päivä elämässämme paljon erilaisia tilanteita, joihin emme voi itse vaikuttaa, mutta omaan asenteeseemme voimme aina vaikuttaa.

Yksi merkittävä asia omassa toipumisessani on ollut tilanteen rehellinen myöntäminen ja tilanteelle antautuminen. Kuinka paljon helpommin monet asiat elämässämme sujuisivatkaan, mikäli me malttaisimme pysähtyä ajoissa ja antautua elämän käsiin, osaisimme kuunnella nöyrästi sitä, mitä elämä haluaa meille opettaa.

Mitä se antautuminen sitten oikeastaan tarkoittaa? Sitä, että mitä ikinä elämä tuokaan meille vastaan, otetaan se hyväksyen ja lämmöllä vastaan. Se ei toki ole aina kivaa ja elämän pidemmälle kulkiessa myös tragedioiden määrä elämässä kasvaa, eikä niitä voi välttää.

Elämässä vastaantulevien kärsimysten on määrä opettaa meille aina jotain. Se on hieno ja tarkasti suunniteltu prosessi, joka murtaa meidän omavoimaisuutta, opettaa nöyräksi ja opettaa antautumaan elämän ihmeelle, elämään läsnäolossa. Elämä heittää meidän tiellemme aina juuri ne oikeat haasteet ja pysäyttää meidät lopulta kipeästikin, mikäli me itse emme tajua ajoissa pysähtyä.

Ei taistella elämää vastaan, vaan luotetaan siihen, että elämä kantaa.

Iloa päivääsi!

Uupumus

Heipä hei pitkästä aikaa! Tiedätkö, elämä ei mene aina sen mukaan, mitä me itse suunnittelemme. Arjen Sankaritar on ollut pitkällä vuosilomalla ja meidän viimeisestä videosta on kulunut jo nyt yli vuosi. Nyt vihdoin on kuitenkin jälleen uusien videoiden ja blogien aika, mutta tässä välissä on ehtinyt tapahtua melkoisen paljon. Joskus nimittäin voi käydä niin, että elämä runnoo arjen sen verran ahtaalle, että on pakko pysähtyä.

Voit täältä käydä katsomassa meidän videon aiheesta.

 

Me aloitettiin Arjen Sankarittaren tarina vuonna 2018 ja se oli lähinnä taltiointia kiinteistönvälittäjän ja suurperheen äidin arjesta, kaikkine mausteineen. Vähitellen suunta alkoi kuitenkin kirkastua, Arjen Sankarittaren tavoitteena oli tuoda Iloa, toivoa ja rohkaisua ruuhkavuosia elävien ihmisten arkeen. Ja sitten tuli vastaan oma elämä ja arki, joka pysäytti minut täysin. Ei tosin ihan helposti, koska mä olen aika kovapää.

 

Koin vahvasti koko ajan, että minut pysäytettiin ihan tarkoituksella ja niin hassua kuin se onkin, olin koko ajan tosi kiitollinen siitä, että sain vaan olla ja luovuttaa vihdoin oman jaksamiseni suhteen. Uupumus oli syvä ja oireet melko pahoja, eikä vaikeimmat päivät ja viikot olleet mitään herkkua, mutta ihmeellistä oli, että olin koko ajan luottavainen ja sisälläni oli ihmeellinen rauha. Pohjakosketus oli välillä tosi murskaavaa ja jaksoin elää vain hetki kerrallaan, päiväkin olisi ollut ihan liikaa, mutta vähitellen elämä alkoi voittaa.

Nyt elämä on jo palannut hiljalleen uomiinsa, tai oikeastaan elämä on löytänyt tiensä täysin uusiin uomiin. Palasin töihin marraskuussa ja ihanaa on ollut se, että en enää vihaa ihmisiä! Auttaa töidenkin parissa melko paljon. 😉 Olen äärettömän kiitollinen joka kerta kun menen töihin ja tapaan uusia ihmisiä. Tällä hetkellä elän uuden opettelussa ja ennen kaikkea yritän opetella kuuntelemaan itseäni ja oppia asettamaan turvalliset rajat itselleni ja jaksamiselleni, opettelen sanomaan ei.

 

Summa summarum, ruuhkavuodet voi olla kuormittavia ja uupumus ei useinkaan näy päälle päin, varsinkaan someen. Lopulta sairaslomani kesti yli vuoden ja toipuminen kestää varmasti vielä hyvän tovin, mutta jo nyt mä olen todella kiitollinen. Sairaslomani aikana olen oivaltanut paljon uusia juttuja ja asioita on kypsynyt, olen lähtenyt mm opiskelemaan Positivista psykologiaa. Joskus täytyy kyykätä syvään, että voi ponnistaa korkealle. Joskus täytyy luopua joksikin aikaa jostain itselle todella rakkaasta asiasta, että voi vähän hengähtää ja lopulta löytää sen vielä uudelleen ja syvällisemmin. Arjen Sankaritarkin voi uupua ja silti on lupa nousta uudestaan ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on.

Miten sinä jaksat?

Iloa päivääsi!

Aurinkoisin ja keväisin terveisin, Maria

 

 

Arjen Sankaritar 2021 Uupumus

Heipä hei pitkästä aikaa! Tiedätkö, elämä ei mene aina sen mukaan, mitä me itse suunnitellaan. Meidän viimeisestä videosta on kulunut jo nyt yli vuosi ja nyt on jälleen uusien videoiden aika, mutta tässä välissä on ehtinyt tapahtua melkoisen paljon. Joskus nimittäin voi käydä niin, että elämä runnoo arjen sen verran ahtaalle, että on pakko pysähtyä.

Tämä video kertoo uupumuksesta. Summa summarum, ruuhkavuodet voi olla kuormittavia ja uupumus ei useinkaan näy päälle päin, varsinkaan someen. Lopulta minun sairasloma kesti yli vuoden ja toipuminen kestää varmasti vielä hyvän tovin, mutta jo nyt olen todella kiitollinen. Sairaslomani aikana olen oivaltanut paljon uusia asioita ja ajatukset ovat myös kirkastuneet.

Joskus täytyy kyykätä syvään, että voi ponnistaa korkealle. Joskus täytyy luopua joksikin aikaa jostain itselle todella rakkaasta asiasta, että voi vähän hengähtää ja lopulta löytää sen vielä uudelleen ja syvällisemmin. Arjen Sankaritarkin voi uupua ja silti on lupa nousta uudestaan ja nauttia elämästä juuri sellaisena kuin se on.

Iloa päivääsi!